lauantai 25. syyskuuta 2010

Miltä musta tuntuu.

On niin monia asioita joista haluaisin kirjoittaa. Voisin kirjoittaa morkkiksesta, herkuista, tuesta jota en laihdutuksen suhteen hirveästi saa, ruoasta, liikunnasta, täydellisestä vartalosta jne. En tiedä mistä aloittaisin... 

Suurin osa mun ystävistä ei tiedä mun halusta/aikomuksesta laihduttaa enkä siitä aijo kertoakkaan, koska teidän, että kaikki eivät ymmärrä ja ymmärrän senkin hyvin. En myöskään halua huolestuttaa ketään, enkä halua että syömisiäni aletaan vahtaamaan. Joten parempi kaikille, että olen hiljaa ja hymyilen vaan. 
Vaikka painoindeksini onkin alle 20, tunnen itseni lihavaksi vaikka en sitä muka ole. Se on vaan se oma tunne jota kukaan ei voi viedä multa pois ja myöskään peilikuva ei miellytä, saati sitten vaa'an lukema. Poikaystäväni on lähes ainoa ihminen jolle voi rehellisesti puhua ahdistuksesta. Tiedostan itsessäni joitain piirteitä jotka eivät ole täysin "normaaleja", mutta koska tiedostan ne en ole millään tavalla sairas, enkä halua sairastua. Haluan vain olla laiha. 
Mulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista halua laihduttaa. Muutaman kerran olen lähes huomaamattani laihtunut pieneksi ja nyt haluan taas olla se pieni minä. Olen jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota syömiseeni/laskenut kaloreita, mutta en tarpeeksi! Huomisesta alkaen alan pitämään tiukkaa ruokapäiväkirjaa ja yritän lisätä liikuntaa + vähentää herkkujen syömistä. Toivon todella saavani tukea ihanalta poikaystävältäni, vaikka hän ei haluakkaan minun laihtuvan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti